Kesämuistoja & Back to school

En oo kesällä jaksanu alkaa vääntää tänne mitään päivitystä, joten aattelin nyt koulun alun kunniaks tehä vähän pitemmän päivityksen ja kertoo mun kesästä ja uudesta koulusta.

Koulu loppui viime keväänä siis 1.6 sateisissa merkeissä. Muistan iha elävästi, kuinka me potkastiin parin kaverin kanssa korkkarit pois jalasta juhlien päätteeksi ja juostiin koulun päärakennuksesta lisäsiiven musiikinluokkaan sukkasillee. :D Todistuski oli ihan kelvollinen, keskiarvo oli vähän päälle 8.

Päättäripäivään iltana mä en menny makikseen tai mihinkään muuallekkaan dokaamaan, vaan mä suuntasin kodisjoelle juhlimaan mun kavereiden Essin ja Sadun synttäreitä. Oli ihan mahtava ilta, lukuunottamatta niit hyttysparvia jotka oli mun kimpussa koko ajan.

9. Päivä mä lähdin kello 8.45 kotoa kohti Meriristiä. Siellä mä vietin sit seuraavat 5 päivää, ja mun on pakko sanoo, et ripari oli jotain parasta! Tai en tiiä oliks kellää muul hauskaa, mut mul ainaki oli :D 

Sain peräti päivän toipumisaikaa riparista ja 16. päivä oliki sit lähtö Helsinkiin. Raahauduin puol kuolleena Rauman linikselle vähän ennen kaheksaa, josta mä, Nikke ja Sanna lähettiin sinne Helsinkiin. 
Bussimatka meni ihan kiitettävästi, mut siit eteenpäin ei sit niinkää. Osuuspankeilla oli jotain häikkää, jonka vuoks Niken pankkikortti ei toiminu. Onneks tällänen porvaripenikka oli saanu sen verran rahaa mukaan reissuun, et pystyin sit maksaa kaverinki osuuden hotellista.
Siinä ku lähettiin Kampista metsästää sitä hotellia, Nikke sai sähköpostia täält meidän majapaikasta. Ne ei suostunukkaan ottaa kolmee nuorta sinne, koska meil ei ollu ketään aikuista saattamassa tai hakemassa meitä. Mikäs siinä ilmottaa tollanen asia tolleen ihan viime hetkellä. Niken äiti sit soitti tälle hotellinjohtajalle, joka lupas tehä poikkeuksen ja ottaa meidät sinne yöks. 
Ei menny kauaa ku löydettiin sinne hotellille. Maksettiin hotellihuone, jätettiin lupalaput ja vähän jotain tavaroita. Lähettiin siitä sit takasin ulos ettimään ratikkapysäkkii, josta menis ratikka Pasilaan. Ihan meidän hotellin edessä oli yks, josta meni vieläpä ihan pian yks ratikka! No mut se oliki liian hyvää ollakseen totta. Istuttiin siinä sitte tunti ja ihmeteltiin, miks se ratikka oli feidannu meiät siihen, kunnes tajuttiin lukee sellanen oranssinen teksti, mikä liikku siin taululla. Pasilan raitiovaunut menis poikkeusreittiä, eli rautatieaseman kautta. Ja kuinka ollakkaa, just hetki sitte oli alkanu sataa ihan kaatamalla, joten jouduttiin sit tosiaan siinä kaatosateessa juoksemaan sinne rautatieasemalle. 
Sielt me sit sentään päästiin sen ratikan kyytiin, ja päästiin jopa ihan sinne Pasilaan saakka! Käveltiin pysäkiltä sit Hartwall-areenan eteen odottamaan illan keikkaa, me mentiin kattomaan Lana Del Reytä!
Oltiin siellä areenan edessä n. 4 tuntia ennen sitä keikkaa, eikä siel ollu ihan kauheesti porukkaa. Mitä enemmän kello tuli, sitä enemmän porukkaa alko vyörymään paikalle ja pian huomattiinki, et ihmiset vaan ihan tyynesti ohitti meidät ja meni edemmäs.
Sit me vihdon päästiin sinne areenalle sisälle. Meil oli seisomapaikat ja päästiinki seisomaan varmaan tokaan riviin! Lanan lämppärinä oli joku mulle ennestään täysin tuntematon kaveri, oisko ollu Kari Tapiiri? Ekan biisin kohdalla pidin sitä viel ihan siedettävänä, mut sit ku ne 5 seuraavaa oli ihan samanlaisia, mul alko pikkuhiljaa menee hermot. Sit se alotti laulaa sen seuraavaa biisiä. Se oli sellanen menevä eikä sellast muka-herkkää paskaa. Kuitenki saman tien ku Kari alko laulaa, petyin uudestaan. Kuka oikeesti sanottaa biisinsä näin: "ratsastaa joku vitun hevonen"? Turhautuneena väänsin jo jotain itkunauruu, kunnes tuli sen biisin kertosäe. "Ei ketään enää kiinnosta länkkärit." Olin siin vaiheessa niin ärsyyntyny, et mun oli ihan pakko vääntää ne sanat jotenki muunlaisiks ja koska Nikke oli ainoo siin lähellä, se oli just loistava urhi kuulee mun ensimmäisen lauluparodian: "ei ketään enää kiinnosta lämppärit." Okei toi oli oikeesti niin kuiva juttu et mua hävettää.
Aika pian toi herra lämppäri kumminki lopetti ja hetken päästä illan pääartisti alotti keikkansa. Se oli oikeesti jotain niin upeeta. Ei pelkästään se musiikki, vaik se oli jo jotain täydellistä, vaan se tunne ku sä näät yhen sun lempilaulajista ihan siin muutaman metrin päässä!
Keikan loputtuu (ihan liian aikasin!!!) me sit lähettiin kohti hotellia. Päästiin sinne ihan kunnialla ja loppuilta meniki sit ihan normaalisti.
Seuraavan päivänä kierrettiin sit kaikkii eri kauppoja Forumissa ja Kampissa. Järkytyin ihan sairaasti (hyväl tavalla), ku törmäsin Niko Saariseen Glitterissä!
Illalla sit lähettiin bussilla takas Raumalle ja lähettiin kotia kohti jokanen.

Olin sit lopun kesäkuun ja lähes koko heinäkuun töissä, eikä mul oikeestaan oo siit sen enempää kirjotettavaa. :D

Elokuun 5. päivä löysin itteni taas matkalla Helsinkiin. Olin menossa Lintsille mun kaverin Marian kanssa! 

Sit mä kävin eilen Porissa ostoksilla. H&M on jotain ihanaa, ja löysinki sieltä sinisen farkkupaidan, viininpunasen ja valkosen neuleen ja perinteisen valkosen topin!

Tänään palattiinki sit jo kouluun... Mietin koko kesän et oonks 9a:lla vai b:llä ja oon siis a:lla. Meil on mukava luokka, suurin osa tuttuja ja meil on mahtava luokanvalvoja! 
Toi Rauman norssi on muuten just niin kamala ku mitä aattelin, yhy. Ollaan kaikki samassa, eskarist ysiin. 
Sit se koulu on viel ruma. :D Pieni murhe ja sillee, mut arvatkaa onks masentavaa ku seinät on tummanharmaat! Mut ei valittamine auta, ja loppuje lopuks toi on vaa yks vuosi.

Ei kai mul muuta tällä kertaa. Hyvää ekaa kouluviikkoo kaikille :D  

Vaihteeks jotain vakavaa

Törmäsin tälläseen kuvaan tänään (se on tossa postauksen lopussa). Tää kuvastaa niin hyvin nyky-yhteiskuntaa.

Ensikski: minkä takia homoavioliittoja ei hyväksytä Suomessa? Jos tää on hyvinvointivaltio jossa vallitsee tasa-arvo, niin minkä takia kaks ihmistä, jotka oikeesti rakastaa toisiaan, ei saa mennä kirkossa naimisiin? Siel kirkon takarivissä istuu pari tuulaa ja pirkkoa, mitkä vetoaa aina siihen raamatun kohtaan, missä sanotaan, et avioliitto kuuluu solmii VAAN miehen ja naisen kesken. Anteeks nyt vaan, tuulat ja pirkot ja mahdolliset muut, mut mä en oo ikinä nähny tätä kyseistä kohtaa. Ja vaikka siellä sellanen olis, nii mitä sil loppujen lopuks on väliä? Tuskin Jumala ois luonu homoja, jos niitä pitäs syrjii näin ja niillä ei sais olla mitään oikeuksia.

Kuten oon aiemmin tainnu mainita, oon saanu kotona aika tiukan uskonnollisen kasvatuksen, joten meidän perheessä kaikista kirkon jutuista puhutaan paljon. Tää asia on esimerkiks herättäny meiän perheessä tosi ristiriitasia mielipiteitä. Mä, meidän perheestä ainoana, puolustan homojen avioliitto-oikeuksia henkeen ja vereen ja oonki saanu kuulla siitä kaikenlaista.

Maailmassa, ja ihan tääl kotisuomessakin ois niin paljon pahempiiki asioita mistä pitäs huolehtia, niin eiks tässä asiassa nyt vaan vois antaa periks? Saatas ees osa kansasta tyytyväiseks.

Ja toiseks: minkä takia esim. Jenkeissä homot ei saa adoptoida? Kuten tosta kuvasta näkee, siin on kunniallinem homopari, joka on sisustanu mukavan huoneen lapselle, mut sit niitten adoptiohakemus on hylätty. Sit tos on heteropariskunta, jotka on alkoholisteja ja niitten perheessä esiintyy perheväkivaltaa, ja niitten adoptiohakemus on hyväksytty. Mä taisin joskus uutisissa kuulla, kun joku yhdysvaltalainen ministeri sanoi että "lapsille on traumaattista kasvaa kahden samaa sukupuolta olevan kanssa, saamatta mallia vastakkaiselta sukupuolelta." Anteeks nyt, mut mä en tajua miten se on traumaattista? Jossain tilanteissa ehkä hiukan hämmentävää, mut kaukana traumaattisesta. Onks se sit vähemmän traumaattista elää sellasessa perheessä, missä sun vanhemmat on eri sukupuolta, mut ne juo, polttaa ja hakkaa tai muuten kohtelee sua kaltoin? On siis täysin ok myöntää adoptio-oikeus pariskunnalle joka juo ja polttaa ja käyttää väkivaltaa vaan sillä perusteella et ne on heteroja, kun ois olemassa toinen, sen lapsen kannalta paljon parempi vaihtoehto, joka nyt sattuu sisältämään samaa sukupuolta olevat vanhemmat?

Mä en ymmärrä tätä. Mä toivon, et jossain tulevaisuudessa tää kaikki muuttuu ja maailmasta tulee parempi paikka olla ja elää.

Mun oli ihan pakko päästä vihdoin kirjottamaan ja tää oli musta nyt aika tärkee asia, mistä halusin kertoo mun mielipiteen. Mä en halua provosoida ketään, enkä aiheuttaa riitaa, enkä mitään muutakaan, mä vaan haluan ihmisille samanlaiset oikeudet, kun loppupeleissä ollaan kaikki niin samanlaisia.

BLOGIHAASTE // kesälöpinää

Mun ystävä Emilia, jonka blogiin pääsette tästä, haastoi mut täyttämään tälläsen kesäsen kyselyn. Näin mä vastailin:

Mitä haluaisin tehdä kesällä 2013?

"To Do"-lista kesälle 2013, eli lista, joka sisältää 15 kysymystä kesästä. Tee tämä, haasta siihen 3-5 bloggaajaa ja saat nähdä mitä muut haluavat tehdä kesällä. Hyvää kesää!!

1) Haluatko matkustaa? Minne? 

- Ooh haluan! Mä haluaisin matkustaa vaikka ja mihin, mut aika ja raha ei vaan anna periks... Enssijasesti haluisin päästä käymään Lontoossa ja Barcelonassa, mut ainakaan tänä kesänä en oo lähdössä kumpaankaan.

2) Haluatko ruskettua? Miksi/miksi et? 

-Haluan! Mun mielestä näytän ees vähän paremmalle, jos saan vähän väriä kesän aikana.

3) Kimpi jäätelö: suklaa vai vanilja? 

-Vanilja. Mä _VIHAAN_ suklaajäätelöö.

4) Festareille vai laivalle? 

- No sekin riippuu ihan festareista. Esimerkiks Summeruppiin ois kiva päästä, mut toisaalta laivallaki saattas olla ihan kivaa kunnon porukassa. :)

5) Telttailemaan vai kesäleirille? 

- Telttailemaan! Mä inhoon leirejä.

6) Mikä biisi soi eniten? 

- En osaa vastata tohon. Mä kuuntelen niin paljon kaikkee erilaista, et saa nähä ny, mut yks takuuvarma on Isac Elliot - New way home. ;)

7) Kenen kanssa haluat viettää kesän? 

- Mun parhaiden ystävien Niken, Marian ja Empun kanssa nyt ainaki.

8) Mitä ostat?

- Jätskiä ja juotavaa x)

9) Juotko alkoholia? Miksi/miksi et?

- En juo. En juo ihan vaan sen takii, et jos oon täysikänen vähä runsaan kolmen vuoden päästä ja saan sillon juoda laillisesti just niin paljon ku haluun, ni miks juoda jo nyt?

10) Haluaisitko kesäromanssin? Miksi/miksi et?

- Joo ja en. Mä haluisin rakastuu kunnolla kesällä, mut toisaalt en haluu et se romanssi kestäis vaan kesän.

11)  Bileet vai koti-ilta?

- Koti-ilta, koska sen mä voin viettää lökäreissä ilman meikkiä.

12)  Auringon nousu vai lasku? Miksi? 

- Lasku. Ja tätä en osaa perustella.

13)  Oletko Suomessa vai ulkomailla?

- No näil näkymin ihan Suomessa. 

14) Mietitkö koulunkäyntiä kesällä?

- Joo pakostakin, koska mä vaihdan syksyllä koulua. :/

15) Tuleeko tästä kesästä paras?

- Oon hirveen negatiivinen tänään, mut en usko. XD

Lopuksi: Kenet haastat (3-5)?

- Sori nyt, mut en haasta ketään. x)

Ja nyt vielä tälleen oikeesti lopuksi: Kiitti hirveesti kaikille mun lukijoille, teitä on jo 18! Jos en ihan väärin muista, niin viimeks kun kävin kattomassa, teitä tais olla 16. Mutta jokatapauksessa, kiitti hirveesti kaikille, tosi hienoo et käytte lukemassa mun löpinöitä!! :)

Kuka mä oon?

Mul on pitkästä aikaa kirjotettavaa! Oon pienen ajan sisää tutustunu tosi moneen uutee ihmisee, eikä ne tiiä must melkeen mitään. Aattelin siis laittaa tänne blogiin vähän tietoo itestäni, just näille uusille tuttavuuksille ja vanhoille kavereille, koska loppujen lopuks on niin paljon asioita mitä edes kaikki mun parhaat kaverit ei tiiä musta. Aattelin siis vähän kertoo itestäni muutamii asioita. Oon listannu tähän mun hyviä ja huonoja puolia. 

Oon tosi naiivi, ihan liian hyväuskonen. Mä pyrin näkee ihmisissä pelkkää hyvää, enkä haluu uskoo kenestäkää mitää pahaa, vaikka olis jotain näyttöö et se ihminen on tehny jotai. Ja tottakai haluun antaa ihmisille toisen mahdollisuuden. Ajattelen tyylii jostai linnakundeistaki et "kyl toi pystyy parantaa tapansa, kyl se muuttuu." Suurimmaks osaks naiivius on perseestä, koska sellasii ihmisii on helppo kusettaa. Mua on kusetettu paljon ja rankasti, mut annan aina kaiken anteeks ja annan ihmisille uuden mahdollisuuden. Huoh.

Oon takertuva. Roikun mun ystävissä 24/7 enkä anna niille hengitystilaa. Jos siis inhoot takertuvia ihmisiä, niin älä tutustu muhun; oon oikee extreme-tapaus. En pysty olee ees koulussa hetkeekään yksin, vaan änkeen aina johonki porukkaan. Mul on aika usein sellanen olo et mun kaverit ei todellakaa tykkää ku tuppaudun niitten seuraa ja alan esittelee mun kerrassaa loistavaa huumorintajuu selittämäl millon mitäki paskaa, mut totuus on se, et en viihdy yksin. 

Oon aika tyhmä. Mietin aina ku oon mun kavereitten kanssa, et mitä uskallan päästää suustani, etten vaikuta ihan idiootilta. Mun parhaat ystävät on kyl varmasti huomannu, miten retardi osaan olla, mut toisaalt se on varmaan just se mikä mua ja mun kavereita yhdistää. Eiks se niin oo, et seura tekee kaltasekseen?

Oon tosi herkkä. Jos loukkaannun jostain ihan pikkujutusta, niin saatan suuttuu ihan kunnolla ja vihotella pitkään. Se on ihan kamalaa, ja opettelen täs itsehillintää. Edistyn ihan kohtuullisesti, joten nykysin mulle saa sanoo päin naamaa jo lähes mitä vaan. 

Mutta. Ettei tää nyt menis tälläseks pelkäks negatiiviseks, ni on mus hyviiki puolii. 

Oon tosi välittävä. Mun ystävät on mulle kaikki kaikessa ja niitten hyvinvointi on mulle hirmu tärkeetä. Kuuntelen niiden murheita ja yritän auttaa parhaani mukaan. 

Oon luotettava. Kuuntelen tosiaan mun ystävien murheita ja yritän auttaa niitä, eikä mul oo tapana levitellä niitten asioita. Mulle kerrotaan paljon isojaki asioita ja ne kyl pysyy salassa. 

Oon tosi puhelias ja äänekäs ku mut oppii tuntemaan. Saatan ensiks vaikuttaa ujolta, mut sitte kun mut oppii tuntemaan, oon jotain ihan muuta. En oo juurikaan hiljaa, mä joko puhun tai laulan ihan kokoajan. 

Oon ulospäin suuntautuva. En pistä pahakseni, jos joku täysin tuntematon tulee juttelemaan mulle. Mun mielestä on kiva tutustuu uusiin ihmisiin. Yritän aina keksii joittenki puoltuttujen kanssa jotain puhuttavaa, et voisin tutustuu niihin kunnolla. Tätä vois kutsuu jo tungettelevaks, mut en ota puheenaiheeks mitään henkilökohtasta, ni mun mielestä mun jutut on viel hyvän maun rajoissa. 

Mul ei tuu oikeestaan mitään muut mieleen. Kiitän sydämeni pohjasta mun parhaita ystäviä siitä, et ne jaksaa katella mua vaikka oonki vähän tällänen. En tiiä mis olisin ilman niitä, ja vaikkei niist aina siltä tuntuis, nii rakastan niitä yli kaiken. Iso halaus ja suukko poskelle, ootte rakkaita! :*

Toivon, ettei kukaan mun tuttava kauhistunu ihan hirveesti siitä millanen mä oon. Tulkaa oikeesti rohkeesti juttelemaan, en mä mikään ihan hirvee pirttihirmu oo, vaikka noist mun ekoista teksteistä sellasen kuvan saaki... x) 

Nää otsikot ei oo mun alaa

Ootte varmaan huomannu, et hetkeen ei oo uutta postausta kuulunut. Mä en viitti alkaa keksimään mitään tekosyitä, kuten "oli niin kiire" vaa sanon ihan rehellisesti, et mulla ei oo ollu mitään kirjoteltavaa. Jos joku jo ehti innostumaan, niin ei, en oo unohtanut tätä enkä oo lopettamassa.

Mut asiaan. Tänään on torstai 25.4. Torstai. 25.4. Niin tavallinen päivä, ja silti tää on ollu mulle oikeen epäonnen päivä. Mun päivä alko sillä, et heräsin tavallista aikasemmin auringon valoon, jota tulvi mun huoneeseen mun verhojen välistä. Nousin sit istumaan siin sängyllä ja vilkasin peiliin huoneen toiselle puolelle; katastrofi. Mun hiukset oli yks iso takku ja ajatus niitten selvittämisestä herätti mussa kauhua. Kävin kuitenki töihin ja aloin selvittää niitä. Kun vihdoin sain mun hiukset järjestykseen, päätin vaihtaa vaatteet. Sit kävin uuden taistelun mun vaatteitten kanssa. Mun paita ei suostunu asettumaan lainkaan ja sit lopuks mä luovutin ja annoin vaan olla. 

Kun mä pääsin kouluun olin jo varma, et päivä menis paremmin. Niin se oikeestaan menikin, lukuunottamatta sitä, et meinasin kompastuu rappusissa saman tien ku olin päässy koulun ovista sisään. Aamupäivästä selviydyinkin ihan kunnialla, mut siinä puolen päivän aikaan alko harmittaa oikeen kunnolla. Mua on siis kiusattu melkeen 10 vuotta. Se ei oo mitenkää sellast päivittäistä, et ihan joka päivä tapahtus jotain, mut vähintää kolmen päivän välein se sama paska toistuu. Mulle on huudeltu kaikkee enemmä ja vähemmän ilkeetä, tänään mulle huudeltiinki sielt vähemmän ilkeest päästä. "Vitun läski, miten sä ees sait noi farkut jalkaas?" Tota ei kai sinänsä voi laskee epäonneks, mut negatiivinen juttu kumminki. Tottakai tollaselt paskalta pitäs sulkee silmät ja unohtaa koko juttu, mut sit ku on kuunnellu melkeen 10 vuotta tollasta, silt on aika vaikee sulkee silmät ja vaan antaa olla. 
Taisin tosiaan purkaa mun kiukkuu ja pahaa mieltä mun kavereihin... Sori, en ollu ihan oma itteni, ootte ihanii!

Sit illalla, tos tunti sitte, olin menos valokuvaamaa ulos. Ne ekat kuvat oli vähän sellasii turhanpäiväsii, mut sit löysin ihan mahtavan jutun mitä kuvata. Olin ihan intona, et tost on pakko saada kuva! Jotenki maagisesti just sillon mun kamerasta loppu akku ja se sammu. 

Eikä tietenkää pidä unohtaa lemmikkejä! Mun kissa päätti viel päivän päätteeks mennä repimään mun huivin ja yhen paidan rikki.

Tällänen torstai mulla. Mites teillä?

Tälläsen päivän jälkeen en kyl saa mitään järkevää tekstii aikaseks, et tää postaus on (taas) vähän tälläne, mut älkää silti hylätkö mun blogia. Mä lupaan et saan tänne viel jossain vaihees jotain järkevää. x)

Perjantaina hölläillään! Vai oliks se sittenki lauantaina?

Alotan tän postauksen anteekspyynnöllä. Pyydän anteeks viime postauksen laatuu ja sisältöö… Mua hävettää, et tekstin laatu vajos niin alas ja siin tekstis ei ollu ees mitään kerrottavaa… Antakaa siis anteeks, älkääkä kaikotko mun blogista!

Enkä mä oo huomannu teitä ees kiitellä! Jo 12 lukijaa, wau! Kiitti paljon kaikille, ketkä ootte ittenne klikkaillu tonne lukijapalkkiin. Mulle toi 12 on ihan huima luku, ja oon tosi ilonen, et ootte kaikki löytäny tienne mun blogiin ja liittyny lukijaks! Kiitti viel kerran!

Mun puhelin hajos viikko sitte. Tottakai lomalla, mites muutenkaa? Ette kai te nyt tosissaan oleta, et se hajois viikolla ku sen sais vaikka vietyy huoltoon? Ehei, totta kai viikonloppuna niin, et saan olla ainakin kolme päivää ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Onneks sain nyt ees tollasen vanhan varaluurin käyttöön, ni en oo kokonaa erakko. Nyt ei auta ku pitää peukkuja, et ne saa sen puhelimen korjattuu. Mulla on vähän paha aavistus, mut nyt pitää vaa toivoo ettei se kuole!

Tiiättekste sen tunteen, ku meette esiintymää johonki ja ootte muuten täysin pukukoodin mukaa mut sit teiän asussa on joku vääränlaine yksityiskohta? Oltiin viime torstaina muusiikkiluokkien kans esiintymässä Raumalaisessa museossa ja pukukoodina oli kokomusta. No, mulla oli mustat pillifarkut ja sellanen puolpitkähihanen paita. MUTTA. Just ku olin lähössä kotoa mä tajusin, et mulla ei oo mustia kenkiä… Mikäs siinä sit lähtee korallinvärisissä tennareissa ja toivoo et sun opettaja ei kurista sua. No, täällä mä nyt kuitenkin kirjottelen teille taas, et ei se tainnu hirveen pahasti suuttuu.

Perjantain koulupäivät on perseestä. Päivä pitää sisällää fysiikkaa, hissaa, terveystietoo, matikkaa, uskontoo ja liikkaa. Hissa ja uskonto on oikeestaa ihan kivaa, terveystietoki menee joskus. Mut fysiikkaa ja matikkaa perjantaina?! Liikkaki ois kivaa, jos meil ois vähän toisenlaine opettaja. Siis mulla ei oo mitää liikkumist vastaa, mut ku koululiikunta on jo valmiiks aika helvettii, ni meiän opettaja viel pahentaa sitä. Se vie sen viimesenki motivaation liikkuu. Ja mikäs sen parempaa ku iltapäivällä kaks viimestä tuntia yhest kolmeen liikkaa…

Mulla oli perjantai-iltapäivällä riparitapaaminen. Siel oli mun mielestä ihan kivaa, eikä mua enää ees kammota se ripari niin paljon. Ainoo asia mikä mua siin riparissa oikeesti harmittaa on se, et siel on muutamii sellasii tyyppei jotka ihan selkeesti inhoo mua. Viis päivää niitten kaa tuntuu aika painajaismaiselta, mut ehkä niist kuitenki selvitään.

Tänää aamulla mulla oli riparitapahtuma. Siel soitettiin gospelia ja muutenki kaikkee hengellistä musiikkii ja mun mielestä se oli oikeesti kivaa. Mua rupes ärsyttää se, et porukka ei osaa yhtään heittäytyy. Jos pyydetään laulamaa mukana, ni porukka istuu siel sillee ”haistakaa vittu”-ilmeellä ja naureskelee niille ketkä oikeesti uskaltaa lähtee siihen mukaa kunnolla. Et jos ollaan niin kovii ja siistei, et ei pystytä yhtää työntää sellast tyhmää ulkokuort sivuu, ni mä en sano mitää muuta ku hv siit et siin menee toistenki fiilis pilalle.

Mut mul on ollu tosi hyvä viikko ja erityisest tosi hyvä viikonloppu. Tää lauantai on menny aika rauhallisissa merkeissä, ku tuolt riparitapahtumast kotiuduttii, ja nyt ois enää ohjelmassa vähän siivoomista. Tää huone pitäs taas siivota… Miten voi olla, et onnistun sekottaa tän viikossa ihan järkyttäväks? Tunteeks kukaa mun tuskaa?

Huomenna oon menos kaupunkiin viettää aikaa mun parhaitten kavereitten kanssa. Oon koko perjantain ollu sillee ”sunnuntaisunnuntaisunnuntai” ja nyt se on onneks jo huomenna!

Ostin lauantain kunniaks jäätelöö, päätin heittää jumpsuitin päälle ja tulla koneelle mussuttaa tota herkkuu. Ostin tollast Ben&Jerry’s:in halpisversioo, mut kelpaa mulle hyvin. Ostin Cookie Doughii ja mun on pakko sanoo, et vaikka toi ei oo niin kallista eikä se oo aitoo Ben&Jerry’s:ii, ni toi on oikeesti tosi hyvää!

Lopettelen tällä kertaa tähän! Jos teillä on ripari edessä kesällä niinku mulla, nii uskaltakaa heittäytyy, ne riparitapahtumatki on sillon paljon kivampii. Ja jos oot riparin käyny jo, nii toivottavasti sulla oli hauska leiri ja sait sielt kivoja muistoja! Hauskaa lauantai-iltaa ja sunnuntait kaikille!

Munarikasta pääsiäistä!

Toi otsikko ei nyt oikeen sovi mun pääsiäiseen. En oo nimittäin syöny yhtään suklaamunaa...

Hirveetä romaania en rupee teille kirjotteleen, koska mulla on tällä kertaa koneen sijasta käytössä iPad, ja vaikka tää on muuten ihan mahtava, täl on huippuärsyttävä kirjottaa...

Sain siis espanjan kokeesta 10, ja se on mulle iso juttu. Sen ansiosta mun espanjan numero saattaa nousta kymppiin! 
Ja viime torstaina mä ja mun kaveri pidettiin enkun tunnit. Olin ennen halunnu opettajaks, mut sillon enkun tunnilla mun opettajahaaveet jäi. Me ei saatu pidettyy luokassa yhtään kuria, ja lopuks väännettiin jotai itkunaurua siel luokan edessä. :D

Torstaina alko onneks loma. Ihana saada muutama päivä vapaata ja hellittää vähän otetta koulusta. 
Perjantaina mä olin mun serkulla yötä. Musta oli mahtavaa päästä moikkaamaan sitä ja sen perhettä. Sen kaks lasta on mulle ku omii sisaruksia ja ne on mulle hirveen tärkeitä.
Lauantaina, ku olin raahautunu kotiin, mun puhelimesta hajos sim-kortti... Just tälleen lomalla, ku kaikki paikat on kiinni ja mistään ei saa uutta... Mut saa silti kiinni tuolt facebookista ja kikistä. Puhelimeen on tosin turha soittaa tai lähettää viestiä, niin mua ei saa kiinni. 
Lauantai-illalla mun paras kaveri tuli meille yöks. Me valvottiin jonnekki kahteen asti ja noustiin joskus kahelttoista. Mua ainaki väsyttää ihan sairaasti, nukahdan ihan pian...

Tässä kaikki tältä erää. Aattelin et voisin tehä joku päivä vaik päivä kuvina postauksen jos saan sen onnistumaan. Mut tässäpä tämä. Hauskaa loppulomaa, älkää kuolko tiistaina...